Meinasin jo poistaa tuon edellisen postauksen kun alko ihan itseäkin ahdistamaan kuvien laatu! Mutta enpä viitsinyt kun oli Hanna ehtinyt kommentoimaankin. Siitä en nyt tiedä että onko nämä uudet kovin paljon parempia, on otettu terraarion naarmuuntuneen lasin läpi kaikki.

Olen pieni petoeläin, muinaisjäänne, lohikäärme! Lajini on tarkemmin Parta-agama, Pogona vitticeps. Olen vasta 2,5kk ikäinen ja parisenkymmentä senttiä pitkä. Nimeäkään ei minulle ole vielä annettu. Päivisin vilistän terraarion seinillä ja otan aurinkoa lämpölampun alla. Olen hyvin utelias ja rohkea kaveri. Pari kertaa olen yrittänyt hyödyntää avonaista terraarionluukkua ja ollut lähdössä tutkimusmatkalle.. Villi rapina joka syntyy juostessani seinää pitkin, paljasti minut kuitenkin heti.
Ravintoani on erilaiset hedelmät ja salaatit, nyt pienenä syön kuitenkin enimmäkseen  jauhomatoja. Sirkkojakin minulle on hankittu, mutta en minä niitä viitisi syödä kun menevät niin nopeaan karkuun.

Tässä nämä, ah niin ihanat matoset!

Mulla on tosiaan aina ollut kauhea tarve pitää lemmikkejä.. Matelijat olikin melkeinpä ainut mitä mulla ei ole ollut. Nyt ei ole paljon vaihtoehtoja kun kaikki karvainen saa M:n aivastelemaan. Kauan olenkin yrittänyt pärjätä ilman lemmikkiä.. Mutta nyt sitten annettiin periksi. Samaisesta lajista haaveilin joskus pari vuotta takaperinkin.
Toisaalta tuntuu kauhealta pieni luontokappale laittaa tuonne lasikoppiin ja siksi en halunnutkaan missään nimessä luonnosta pyydystettyä liskoa vaan vankeudessa syntyneen.

Nyt on ihasteltavaa riittänyt. Perjantaina kaveri meille kotiutui tosiaan ja nyt on hiljalleen totuteltu toisiimme ja tapoihimme. Ruoka maistuu hyvin, välillä käydään uimassa (eli juomassa , mutta kuppi on niin iso) ja vilistetään seinällä (rakenneltiin M:n kanssa tuo tausta itse, oli mukavaa yhteistä puuhaa!) tai piiloillaan pusikossa. Enimmäkseen kuitenkin istuu tuossa kivellä lämpölampun alla ja tuijottaa minua!
Tänään yritti taas tulla vähän liian rohkeasti terraarion katon reunalle ja ensimmäisen kerran koskin pikkuiseen.. Pehmeämpi kuin kuvittelin. Ihan vähän vaan häntää paijasin, syliin ei oteta ennen kuin on pakko nostaa kylpyyn.

Perjantai-iltana ei meinannut unikaan tulla kun oli niin jännää uudessa kodissa. Ajattelin että meidän liikehdintä tässä olohuoneessa häiritsee ja peitin etulasin huivilla. Hetken kuluttua tulin olohuoneeseen ja näin tämän:

Ainut kohta mikä jäi peittämättä. Kaveri oli heti siellä kurkkimassa. Vietti siinä pitkän aikaa ja meni nukkumaan vasta puolen yön aikaan.
Valot sammuvat yhdeksältä ja nykyään pieni menee kiltisti silloin nukkumaan. Kesällä saa sitten valvoa pidempään. Ja seuravana talvena nukutaankin sitten talviunet, nyt on vielä niin pieni ettei voi olla kuukausia ilman ruokaa.

Innolla suunnittelen jo isomman terraarion sisustusta. Kaikki olisi tarkoitus tehdä itse, ruokakupit nyt on ostettu eläinkaupasta ja tekokasvi kukkakaupasta. Siksi isompaa terraariota siis, että kaveri voi kasvaa puolenmetrin mittaiseksi eikä silloin tuossa nykyisessä asumuksessa ole tarpeeksi tilaa juosta ja kiipeillä. Saa nähdä meneekö tämä terraario sitten myyntiin vai innostutaanko hankkimaan tähän joku toinen asukki!