No, nyt löytyi se  möykky. Olisipa meillä joskus kaikella oma paikkansa, eikä tavarat vain ajelehtisi täällä ympäriinsä, täysin epäloogisissa paikoissa... Niin kun mun vanhoissa käsilaukuissa!

Mun mies ei perusta ystävänpäivästä, se on varmaan naurettavin juhlapäivä ikinä hänen mielestään.
Siksi mä hämmästyinkin niin kun torstaina töistä tullellssan toi mulle kukan! Kauniin tuoksuvan kukan, ei mitään joulukaktusta! Piti ihan keskittyä että osasin kiittää kuulostamatta liian epäilevältä.





Piristyneinä tästä meni seuraava päiväkin mukavasti vaikka unta ei pieni herra meille paljon suonutkaan.
Leivottiin jopa pullaa!! Tosin mä olen varmasti vähintään maailman huonoin leipomaan pullaa. En vaan saa niitä onnistumaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus.






Kohta pitäisi lähteä tuohon naapuriin serkun tytön 3-vuotis juhlintaan. Tosin me ollaan nyt ainoat vieraat, varsinaiset juhlat meni ohi kun oltiin siellä tampereella. Tähän nyt vielä erään kirpputoriretken antia hieman.