Me ollaan nyt oltu vuoron perään lasten kanssa kipeänä, kuukausi melkein putkeen! Ja me ei tavallisesti olla juuri koskaan kipeinä. Toissapäivänä Elias vielä oksenteli ja eilen käytiin lääkärissä hakemassa antibiottiresepti mystiseen vaippa-alueen ihottumaan (joka tietysti alkoi kadota jo pelkällä reseptillä, ennen kuin yhtäään lääkettä ehdittiin antaa!). Nyt ollaan terveinä ja sen lupaan että seuraava tauti joka tänne yrittää tulla, saa kyllä nopean lähdön! Vaati se mitä troppeja tahansa!! Mä en yksin kertaisesti enää kestä tätä kotona nyhjäämistä.. Siitä kertoo jotain se, että kun eilen jäi avaimet kotiin, viihdyin hyvin anopilla useita tunteja!!

Sain käydä Lumin kanssa kahdestaan kaupungilla hakemassa isiltä avaimia ja apteekista lääkettä. Käytiin myös yhdessä syömässä, huudeltiin opintotunnelissa ja miekkailtiin ilmapalloilla.
Anopilta sain piristykseksi  Tree Bagsin laukun ja hurmaavia pikkulusikoita.
Laukku on ihana, mutta kovin aikuinen.. Olen huomannut nimittäin että viereisen yläasteen tytöt pukeutuvat useimmiten aikuisemmin kuin minä! Minä kuuluisin sinne ala-asteen puolelle. Kävin ostamassa Blibbosta kummitytölle animelaukun synttärilahjaksi, sieltä olisi löytynyt itsellekin useita mieleisiä! Ehkä löydän kuitenkin jonkun asun minkä kanssa TB menee yksiin.

Lusikat oli sitten just niin ihanan pikkuisia ja söpöjä! Anoppi meinas vissiin nukkeleikkeihin.. Mäkin haluun leikkiä näillä! Lusikoiden alla on ihanaa kangasta mummolasta, onneksi minulle saatiin pelastettua sieltä edes jotain.

Sairastelujen välissä ehdittiin sentään hoitaa tosiaan tuo paperikurssi ja Lumin synttärijuhlinta.
Juhlista ei omalla kameralla tietysti taas mitään kuvia, odottelen että isovanhemmat muistaa meitä sähköpostilla! Kakusta ehdin aamulla sentään napata kuvan.

Myös eräs rakas pieni ehti käydä maanantaina kylässä. Ihan sattuu taas kun ei tarpeeksi usein ehdi nähdä ja toinen kasvaa niin nopeasti! Miksi nämä pienet rakkaat aina asuu niin kaukana? Toinen vähän isompi rakas on nyt myös ollut omassa ja Luminkin ajatuksissa päivittäin <3 Ikävä.

Pienet rakkaat päiväunilla yhdessä.

Aika rankka kuukausi nyt siis takana. Asiaa ei helpota että M (en enää jaksa kirjoittaa mies, tiputan pois ne kolme kirjainta) on joutunut tekemään aika pitkää päivää ja lisäksi freelance-töitä rahoittaakseen meidän unelmia uudesta leveästä futonista. Nytkin lauantaina tiedossa palaveria, toivottavasti jaksaa ennen sitä lähteä mun kanssa vaikka kirppikselle.
Futon tulee tosiaan tarpeeseen.. 160cm ei ole meille riittävä leveys, eikä joustinpatja ole sopiva kummankaan selälle. Jos meillä olisi isompi makuuhuone, ostettaisiin 200x200cm patja. Viime yö meni nimittäin tiiviissä tunnelmissa! 160cm ei oikein riitä neljälle hengelle, varsinkaan kun kaksi pientä nukkuu äxänä ja yksi iso selällään.. Yhden keskikokoisen on pakko siirtyä pienimmän kanssa neljän aikaan sohvalle, missä onneksi on mukavampi nukkua kuin sängyssä!

Nyt on lähdettävä asioille. Eilen tosiaan jäi kaikki hoitamatta kun jätin avaimet, lompakon ja kaikki paperit kotiin. Olisi haettava uusi lasku toista Työväenopiston kurssia varten, haettava kirjastosta yksi käsityökirja varauksesta ja vaikka mitä.