Vuosi on alkanut mukavasti. Yksi ikävä sairastumistapaus vain varjosti mukavaa alkua.
On saatu uudet kengät ja oltu punk.
On leikitty pikkuveljeä.
On söpöilty.
On opeteltu syömään itse.
On vietetty leikkisynttäreitä. Lumi näkin unta ilmeisesti synttärijuhlista ja puhui koko päivän lahjoista, lupasin seuraavaksi päiväksi leikkisynttärit!
Oli teetä ja mehua ja suklaakakkua. Ja päälle piti saada vielä liian iso ja keskeneräinen mekko.
Oli vieraitakin. Herra Ihaa ja Neiti Nukke.
Ja Neiti Toinen Nukke sekä seuralaisensa Herra Jammu Samurai. Jammu Samurain veljestä Obolista ei ole kuvaa, hän on hieman pidempi ja hoikempi, mutta muuten kovin samanoloinen kuin veljensä. Molemmat ovat rakkaan siskon poikani aikaansaannoksia. Ihanalta omalaatuiselta, niin kovin taiteelliselta 17-vuotiaalta on tilauksessa lisää nukkeja ja ikoni kokoelmaani. Rakastan.
On myös sairastettu siis.. Toissa yönä heräsin kun tyttö kuulosti siltä ettei saisi happea. Yllätyin siitä miten rauhallisenä onnistuin pysymään kun soitin ambulanssin ja noudatin hätäkeskuksen ohjeita.
Höyryhengitys auttoi ja ambulanssipoppoo totesi tytön sairastavan leikki-ikäisten poikien pipiä nimeltä kurkunpääntulehdus. Suppoja ja höyryä.
Ja mehua sekä myyriä.
Kaikki siis lopulta hyvin, yskä vain kuulosti hengen haukkomiselta. Nyt neiti alkaa jo vaikuttaa pirteältä itseltään. Välillä saa ihan käskeä lepäämään.
Tänään jo maalailtiinkin vähän.
Nyt vetäydyn unipuulle.Viikonlopun jälkeen luvassa myös päivityksiä betonikopperon kodiksi muuntautumisen yritykseen.
Kommentit